Retkiluistelua Kangasalan Vesijärvellä

Vesijärven flyygelipintaa.

Tällä kertaa tehtiin koko päivän retki Kangasalan Vesijärvelle, Tampereen kupeeseen. Suomenretkiluistelijoiden Turun edustus suuntasi bussilla Vesijärvelle reilun kahdenkymmenen luistelijan voimin. Lähtöpaikalla oltiin niin, että klo 10 päästiin liikkeelle. Aurinko paistoi ja jäät paukkuivat lämpötilan noustessa nopeaan tahtiin kylmän yön jälkeen.

Lähtöpaikalla varusteet ylle.

Ensimmäiset täysin sileät jäät.

Liikkeelle lähdettiin yhtenä ryhmänä ja alkulämmittelyn jälkeen jakaannuttiin kahteen eri ryhmään. Toiselle oli luvassa hieman enemmän vauhtia ja kilometrejä päivän kuluessa. Itse suuntasin tähän ryhmään.

Uskomatonta maisemaa.

Turvallisesti ja varovasti railon yli.

Nopeasti kävi selväksi, että päivän aikana tultaisiin luistelemaan huippuhyviä ja sileitä jäitä. Lisäksi auringonpaiste ja komeat maisemat kruunaisivat homman. Jää oli jopa niin kovaa ja sileää, että luistimen terät olisivat kaivanneet hieman teroitusta. Vanhemman jään alueella oli paljon halkeamia ja tämä olikin retken suurin riskitekijä. Kaatumisia sattuikin tästä johtuen useita, mutta onneksi pahemmilta haavereilta vältyttiin.

Upeita maisemia huokailemassa.

Railot olivat vielä hyvin jäässä.

Maisemat ja luisteltavat jäät vetivät kyllä hiljaiseksi kauneudellaan. Jossain kohtaa maisemia ja jäitä ihaillessa retken vetäjä esittikin kysymyksen pilke silmäkulmassa, että harmittaako jotain retkeläisistä. Ei löytynyt harmistuneisuutta.

Suorastaan öljypintaista jäätä.

Myötätuulessa liukumista.

Pohjaa näkyvissä!

Vesijärven eteläpäässä käynnin jälkeen liu'uttiin myötätuulessa takaisinpäin sileitä jäitä pitkin. Tämän jälkeen suunnattiin vielä pohjoispäähän ja takaisin. Hienoimpia luistelukokemuksia mitä allekirjoittaneelle on tullut vastaan. Kyllä kelpasi! Vastaavia jäitä ei ihan joka kerta kohdalle osu.

Reittivalintaa railon yli retken vetäjän toimesta.

Tauon jälkeen valmiina lähtöön.

Turun ryhmät kohtaavat.

Kilometrejä päivän luisteluille kertyi reilut kuusikymmentä ennen bussille paluuta. Itselle tämä oli kyllä aika maksimi tämä kauden luistelukunnolla. Kerran aiemmin päästy luonnonjäälle ja pari kertaa nopeasti Kupittaan luistelumadolla pyörähtäneenä. Joka tapauksessa, mahtava päivä ja kaikki meni niin kuin pitikin. Tällaisia kokemuksia lisää kiitos!

Valmiina viimeiselle etapille.

Lumisade alkaa.

Uutiskuvan vuoren huipulla

Näkymä Uutiskuvan vuorelta Airistolle päin.

Kaunis, aurinkoinen keli houkutteli ulkoilemaan ja nauttimaan luonnosta. Liikkeellä oltiin koko perheen voimin ja pienimmällä ikää vasta puoli vuotta, joten lyhyestä päiväretkestä oli kyse. Kohteeksi valikoitui Rymättylässä sijaitseva Uutiskuvan vuori, jossa en ollut ennen käynyt.

Paikan päälle saavuttaessa oli hieman epäselvää, mihin jättää ja auto ja mistä vuorelle pääsi kapuamaan. Onneksi näin talviaikaan ei mökeillä ollut asukkaita paikalla ja kukaan ei hermostunut muutamasta harhaan ajamisesta johtuen. Lopulta autolle löytyi paikka vuorelle johtavan polun päästä.

Itse polku huipulle oli lyhyt ja normaalijalkaiselle helpohko kulkea. Keli oli kuiva lämpötilan ollessa juuri ja juuri pakkasen puolella. Huipulta aukesi kaunis näkymä Airistolle ja siellä kelpasi nautiskella eväitä ja kylpeä auringossa.

Kuuset notkuivat kävyistä.

Teksti

Röölästä kohti länttä

Noin vuorokaudessa oli muodostunut leveä railo.

Railon kiertoa luodon kautta

Retkiluistelu porukkaa kokoontui Röölän rantaan Rymättylässä kivassa aurinkoisessa säässä. Lämpötila oli nollan tuntumassa ja tuuli oli kohtuullisen kovaa luisteluun, noin 6 m/s. Luvassa oli siis vastatuulta ainakin osan matkaa. Alkumatkassa lämmön saikin nopeasti päälle vastatuuleen luisteltaessa ja tiivis jono muodostui kuin itsestään. Jään pinta oli kovaa ja sopivan tasaista, pieniä lumiläiskiä lukuun ottamatta.

Välimatkoja venytettiin varmuuden vuoksi

Jään pinta oli hyvää luisteltavaa

Railoja oli muodostunut jonkun verran ja reittiä muokattiin sen mukaan mistä oli turvallisinta mennä. Välimatkat tarpeeksi suureksi luistelijoiden välillä ja jäätä tutkittiin tarkasti. Aika helpolla löytyikin sopiva reitti, josta päästiin taas eteenpäin.

Sulaa näkyvissä saarien välissä.



Luistimet tauolla.

Taukoa kelpasi viettää saaren rantakivillä istuskellen ja nautiskellen mahtavista maisemista. Aurinko lämmitti mukavasti tuulensuojaista rantaa ja piti lämpöä yllä. Kahvin ja eväiden jälkeen jaksoi taas luistella aivan uudella tavalla.

Jään paksuuden tutkimista.

Railojen ylitys on aina tarkkaa hommaa.

Retkellä tuli sekin kohta vastaan, jossa oli parempi kääntyä takaisin. Jäiden paksuus alkoi vaihdella turhan paljon ja tyhmät riskit kannattaa tässä lajissa välttää. Paluumatka olikin enemmän myötätuulivoittoista ja luistelu erittäin mukavaa liukumista. Retkellä oli alkujaan IV-luokitus, mutta vauhti oli sen verran kovaa että luokka korottui pykälän ja oli näin III-luokka.


Erittäin onnistunut retki kaikilta osin. Maisemat olivat mahtavat, samoin keli. Vetäjät hoitivat homman taidoilla ja kiva porukkakin oli saatu kasaan.

Kevyttä laskettelua myötätuulessa.

Postikorttimaisemaa Hänninaukolla.



Alkumatkan vesieste iltapäiväauringossa.



Retkiluistelua Naantalin auringossa

Luistelua ohti retken aloituspaikkaa.

Kaunis helmikuinen sunnuntai-aamu ja lämpötila juuri ja juuri plussan puolella. Suomen retkiluistelijoiden IV-luokan retki edessä ja aurinko lämmitti mukavasti Naantalin vanhaan satamaan kerääntynyttä porukkaa. Jää näytti todella hyvältä aikanakin alkumatkasta, siirryttäessä varsinaiselle lähtöpaikalle, jossa eri ryhmät lähtivät omiin suuntiinsa.

Jonossa turvallisesti edeten.

Reittisuunnittelua.

Satamasta lähdön jälkeen selvisi, että tuulta oli noin 4-5 m/s ja jää oli paikoin melko röpelöistä. Vastatuuleen edetessä hiki virtasi ja eteneminen oli kohtuu rankkaa. Ajatus paluumatkan myötätuulesta antoi kuitenkin voimaa etenemiseen.

Näkymää Naantalin aukolla.

Jään ja avoveden reuanlla.

Paluumatka sujuikin mukavasti myötätuulessa ja aurinko lämmitti voimakkaasti luistelijaa. Tauolle pysähdyttiin Väskin ulkoilusaareen. Grilli kuumaksi ja eväitä nauttimaan. Sitten edessä olikin lyhyt paluumatka kohti lähtöpistettä.

Makkarat tulille!

Retken päätös kauniiseen Naantaliin.



Kaikki eivät malttaneet lähteä retken päätyttyä.

Retken jälkeen jäätiin vielä treenailemaan luistelua sataman edustalle turvalliseksi todetulla alueella. Jotkut lähtivät vetämään pidempää lenkkiä kuntoilumielessä. Erittäin onnistunut retki jolle mahtui monen laista jäätä ja olosuhdetta.










Retkiluistelun tulokasretki Pitkäsalmessa

Näkymä Pitkäsalmelle melontakeskuksen edestä.

Vihdoin koitti päivä, jolloin retkiluistelun tulokaskurssi saatiin järjestettyä meren jäällä. Lämpötila oli hieman pakkasella ja kevyttä pakkaslunta satoi ajoittain. Keli oli siis ihan kelpo päivän teemaan. Paikalle oli saapunut toista kymmentä kurssille osallistujaa.

Pientä lämmittelyä alkuun.

Suomen retkiluistelijoiden tulokaskurssilla tärkein teema itse luistelun lisäksi on varusteiden oikeellisuus ja näin itse luisteluretkien turvallisuus. Kaikki riskit pyritään minimoimaan ja niihin myös varaudutaan huolellisesti, oli sitten kyseessä plutaus eli jäihin tippuminen tai vaikka kaatuminen jäällä. Kaikkia asioita myös harjoitellaan kokeneiden vetäjien avustuksella.

Heittoliina ilmassa.

Myös naskalien käyttöä harjoiteltiin.

Turvallisuuteen liittyvien harjoitusten jälkeen harjoiteltiin itse luistelua ja tutkittiin hieman erilaista jäätä ja jään paksuutta. Pitkäsalmen jää oli yllättävän hyvää ja tasaista melko laajalla alueella, mutta pidemmälle mentäessä oli myös lumista ja epätasaista pintaa. Kaikkiaan mukava ja opettavainen tapahtuma. Sitten ei muuta kuin odottamaan varsinaisia retkiä.


Luistelua jonossa kuten kuuluukin.



Viimeisiä viedään

Majakkaranta näkyy horisontissa

Lemunaukko

Koko viikon jatkuneet plussakelit ja vesisade sulattivat sopivasti lumet jään päältä ja yöllä parin asteen pakkanen hoiti loput. Lauantai aamuna jään pinta oli tasainen ja luistelukeli mitä parhain. Lämmin ja lähes tyyni keli kruunasi homman. Liikkeelle Uittamolta tuttuja jäitä pitkin. Vastaan tulleilta luistelijoilta sai mukavasti opastusta mistä pääsi etenemään parhaiten. Opastusta tuli jälleen suomeksi ja englanniksi. Talvenaikana olikin käynyt selväksi, että retkiluistelemaan tultiin Suomeen usein kauempaakin.

Rantojen tuntumassa jäätynyttä sulamisvettä oli selkeästi enemmän kuin keskemmällä.

Näkymää Vapparnille Paraisten suuntaan.

Paikoitellen sulamisvedet eivät olleet jäätyneet niin hyvin, että kestivät luistelijaa. Tästä johtuen kovaa vauhtia ei viitsinyt pitää, ettei tulisi ikäviä kaatumisia. Retkestä tulikin enemmän hiljalleen ja kevyesti liukumista lämpimässä säässä ja eväiden nauttimista. Ihmetystä herätti, kuinka lähelle pilkkijöiden kaloja ruokailemaan saapuneet merikotkat luistelijan päästivät. Vapparnin alkupäässä käännös takaisin, eteenpäin olisi päässyt rantojen läheisyydessä luistellen.

Sulamisvesiin uppoava luistin pysähtyy kuin seinään.

Iltaluistelut Rymättylässä

Luistelu ei onnistunut kunnolla ensimmäisten kilometrien aikana.

Hänninaukolla luistin kulki jo mukavasti.

Alkuillan luistelut Rymättylässä ja lähtöpaikkana Röölän ranta. Jälkikäteen arvioituna lähtöpaikka oli huono, ensimmäiset kilometrit menivät osin kävellen ja osin rämpien luistimet jalassa. Jää oli epätaisaista ja lunta oli paikoin liikaa. Vasta Hänninaukkoa lähestyttäessä jää alkoi olla kunnolla luistelukelpoista.

Aurinko laskee saarten taa.

Ensimmäistä kertaa jäillä oleva pääsi heti nauttimaan auringonlaskusta.

Tuuliolosuhteet olivat melko mukavat, menomatkalla pientä vastatuulta. Se ei kuitenkaan menoa haitannut kun tiesi että takaisinpäin pääsisikin melko kevyesti. Maisemat ja auringonlasku oli maaginen, sitä kelpasi ihastella ja nautiskella eväitä. Sileimmät jäät puuttuivat tällä hetkellä, mutta hyvin kulki luistin silti. Ainoastaan paluumatka Röölään oli tuskainen, hiki lensi ja lopussa alkoi olla aika hapoilla. Tämänkin kun ottaa urheilun kannalta niin ihan mukava reissu. Lisäkuvia täältä.

Myötätuulessa luistin kulkee.

Sininen hetki.