Sininen hetki

Suo oli hiljentynyt talven ja joulun viettoon.

Tapaninpäivää saatiin pitkästä aikaa viettää lumisissa tunnelmissa myös Lounais-Suomessa. Suuntana oli Kuhankuonon reitistöön kuuluva Vajosuo laavuineen ja lintutorneineen, soita  unohtamatta. Lämpötila oli juuri ja juuri pakkasen puolella ja ilma ulkoiluun oikein mukavan talvinen.

Sininen hetki.

Lunta oli kertynyt melko tasaisesti reilut kymmenen senttiä ja kun ei ollut vielä tuullut kunnolla, maisema oli kaunis. Kevyessä pakkalumessa oli myös helppo edetä jalan. Lenkki metsässä, itse suolla ja käynti lintutornissa. Sen jälkeen makkarat tulille, kyllä taas kelpasi.

Makkara talvikelillä oli suurta herkkua.

Lumi puiden oksilla loi metsään taianomaisen tunnelman.

Häikäisevä jouluaamu

Joskus kaupungissakin hiljaisuus soi korvissa.

Jouluaamu. Nenä totaalisen tukossa ja poskionteloissa särkyä. Vesikelillä olisi voinut masentaa, mutta nyt kun katsoi ulos niin ei muuta kun aamukahvit naamariin ja vaatteet päälle. Pakkasta oli reippaasti yli kymmenen astetta ja keli täysin tyyni.

Luonnon taideteoksia parhaimmillaan.

Aurinko, vesi ja pakkanen yhdessä saavat aikaan todella hienon näytöksen. Erilaisten jäisten taideteosten syntyä kelpasi katsella läheltä ja kaukaa. Kumma juttu, nenäkin aukesi tällä lyhyellä aamupäivän ulkoilulla ja fiilis parani huomattavasti.

Kultainen lumihanki.

Kalastusta syysmaisemissa

Syksyinen kallioranta.

Syksy ja kalastus kuuluvat monen luonnossa liikkuvan harrastuksiin. Itselle on tarjoutunut hieno mahdollisuus kalaretkeen jo useana syksynä Rymättylän eteläpuolella. Puitteet ovat kohdallaan ja retken isäntä on kalastanut pienestä pitäen kyseisissä vesissä joista perimätieto on kulkenut isältä pojalle. Näin ollen kalaa todellakin tulee ja se tekee kalastamisesta mielekästä. Myös itse mökki ja sen ympäristö airiston rannalla tarjoavat upeita maisemia.

Kalastusmuotoina olivat heittokalastus, tuulastus ja monipuolista kalasaalista varmistavat verkot. Erityisesti tuulastus on erittäin mielenkiintoinen ja omalla tavalla jännittävä kalastusmuoto.

Tuulastamalla saatu parikiloinen made.

Tältä reissulta saatiin oikein hyvä kalansaalis. Haukea nousi heittämällä hieman viime vuotta vähemmän, mutta tuulastamalla saadut hauki, made ja ahvenet toivat vastaavasti mukavaa lisää saaliiseen. Verkoista tuli ahventa, siikaa ja kuhaa kissankaloilla ja rakkolevällä maustettuna.

Sunnuntaipäivän ainut hauki.

Syysretki Teijoon

Vihreää ja keltaista.

Lokakuun alku ja luvassa oli puolipilvinen ja vähäsateinen viikonloppu. Lämpötilan ennustettiin pysyvän öisin plussan puolella ja päivällä se olisi kymmen asteen tuntumassa riipppuen siitä paistaisiko aurinko. Omissa toiveissa olisi ollut lämpötilan laskeminen pakkaselle yöaikaan mutta kaikkea ei voi saada.

Jonkinlaista maaruskaa oli havaittavissa.. .

Ensimäisenä iltana saavuin Teerisaaren laavulle. Laavulla ei ollut ketään ja päätin jäädä siihen yöksi. Olin varautunut myös teltalla siltä varalta että laavulla olisi tungosta. Laavun tuntumassa käytiinkiin kääntymässä pari kertaa, mutta ilmeisesti iltanuotio ja penkille levautettu rinkka sai käviät jatkamaan seuraavalle yöpymispaikalle.

Perjantai rentoutumista Teerisaaren laavulla, kelpo näkymä.

Lopulta ainoa mitä näkyi oli nuotio.

Laavulla olikin mukava yöpyä koska ilma oli todella kostea ja maa märkä sateen jäljilta. Lisäksi yöllä suolta laskeutui sankka sumu ja teltassa olisi ollut aamulla todella kosteat oltavat. Laavulta sen sijaan oli mahtavaa herätä keittelemään aamukahvia ja valmistautumaan vaelluspäivään.

Aamu valkeni sumuisena mutta kauniina.

Märät pitkospuut pitivät mielen valppaana.

Teerisaarelta suuntasin kohti Nenustaa kiertäen Punassuon kautta. Luontoon.fi sivustolla oli maininta että Punassuon pitkospuut olisivat paikoin erittäin huonossa kunnossa. Päätin kuitenkin ottaa riskin, pientä jännistystä reissuun. Pitkospuut olivatkin paikoin irtonaisia ja liukkaina aiheuttivat hieman tasapainoilua. Suurempi ongelma itselleni oli kuitenkin se että pitkospuut olivat lähes kasvillisuuden peitossa joka ylettyi välillä yli lantion korkeudelle. Suolta päästyäni olivatkin kengät ja housut lämpimärkiä.

Punassuolta löytyi myös nimensä veroista värimaailmaa.

Pysähdyin ruokailemaan Nenustannokalle josta oli varsin mukavat näköalat. Lisäksi sain vaihdettua hieman kuivempaa vaatetta päälle vaikkakin kengät eivät tauon aikana juurikaan kuivanneet. Täydellä vatsalla ja hieman kuivemmilla vaatteilla oli kuitenkin mukava jatkaa matkaa kohti Sahajärveä ja Kalasuntin laavua johon kulku tapahtuisi soutuveneellä.

Nenustan nokalta avautui kohtalainen näköala.

Metsän entisöintiä.

Näkymä Hamarinjävelle.

Sahajärvelle saapuessani sää parani jatkuvasti ja syysaurinko lämmitti mukavasti. Kaikki kolme soutuvenettä olivat paikalla joten ainakin toistaiseksi näytti ettei suurta ryntäystä Kalasuntin laavulle olisi. Ilta oli kuitenkin vasta nuori.

Soutumatka Kalasuntin laavulle oli lyhyt mutta sitäkin mahtavampi. Sahajärvi oli peilityyni, ympärillä avautui ruskan värittämä maisema ja aurinko paistoi. Suorastaan taianomainen hetki, niin kaunista ja hiljaista.

Tyyni Sahajärvi soutuveneestä kuvattuna.

Itse Kalasuntin saari oli myös todella kaunis ja sieltä aukesivat mahtavat näkymät Sahajärvelle. Laavu tulentekopaikkoineen oli pienen lahden pohjukassa. Laavu oli siistissä kunnossa ja sinne oli mukava tulla. Myös puuhuolto oli kunossa kuten kaikkialla muuallakin jossa oli tulentekopaikkoja.

Veneellä pääsi aivan laavun viereen.

Ruskaa auringon valaisemana.

Kalasuntin rantakalliolla kelpasi istuskella ja nauttia maisemista. Hetken ajan harkitsin uimaan menemistä mutta päätin jättää sen toiseen kertaan, vaikka ilma olikin melko lämmin. Kumma kyllä sain olla myös täällä täysin rauhassa vaikka paikka oli näin hieno ja aurinkoinen sää kruunasi kaiken.

Näkymää rantakallioilta.

Auringonlaskua kelpasi katsella.

Kun aamulla heräsin laavulta olin todella hyvin levännyt ja täynnä energiaa. Näin hyvin ei nuku kyllä missään sisätiloissa. Oli mahtavaa lähteä paluumatkalle, täydellisesti onnistunut reissu. Vettä olisi voinut olla mukana enemmäkin, sitä kului melko lailla kun ilma oli näin lämmin. Teijon retkeilyauleelle täydet pisteet, kaikki oli kunnossa ja palvelu ystävällistä. Paluumatkalla mukaan tarttui vielä suuri pussillinen suppilovahveroita täydentämään reissun onnistumista.

Ryövärinholman Ryövärinluola

Luolassa kulkeminen oli paikoin suhteellisen haastavaa.

Kuusistossa sijaitseva Ryövärinluola ympäristöineen oli jäänyt minulta kokonaan tutkimatta, vaikka aivan lähimaisemissa tuli vietettyä lapsuudessa kaikki kesät. Paikka olikin hieno vaikkakin mökkien saartama. Yllätyin kuitenkin siitä kuinka laaja kallioalue oli kyseessä ja vielä enemmän yllätti varsinaisten luolien koko, olin kuvitellut että kyse on vain jostain pienestä halkeamasta kalliossa.

Tutustuin ensin luolan ympäristöön, jonka jälkeen sukelsin itse luolaan. Kaikista vaikeakulkuisimmat ja ahtaat kolot jätin käymättä säästäen näin vaatetusta ja kieltämättä ahtaisiin koloihin ei edes tehnyt mieli tunkeutua. Hauskaakin luolassa riitti kun pari poikaa tuli luolassa vastaan eivätkä huomanneet minua vasta kun aivan kohdalla. Taisivat molemmat pelästyä aika lailla, itsellä oli vaikeuksia olla nauramatta asiaa. Kallion päältä oli komeat näkymät muun muassa Vapparin suuntaan.

Valoa tunnelin päässä.

Aamusumuinen Airisto

Sumuverho peittää vielä horisontin.

Sumu oli alkanut pikkuhiljaa hälvetä ja aurinko paistoi jo osittain sumupilvien läpi. Keli oli raikas mutta samalla jo mukavan lämmin. Erittäin sopiva sää pieneen sunnuntairetkeen joka suuntautui tällä kertaa Hirvensalon Kaasavuorelle. Jostain syystä kyseinen paikka oli jäänyt itseltä kokonaan käymättä vaikka kotikulmilla sijaitseekin. Ei muuta kun pyörä alle ja menoksi.

Paikanpäältä avautuikin erittäin upea näkymä Airiston alkupäähän. Sumulautta hajosi nopeaa vauhtia ja näkyvyys parani koko ajan. Auringon lämmitti kuumasti ja päivästä oli tulossa keskimääräistä lämpimämpi syyskuinen päivä. Luvassa oli yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloja.

Sumu hälveni nopeasti auringon tieltä.

Maisema voisi olla ulompaakin saaristosta kuin Hirvensalosta.

Sain nauttia hienoista maisemista ja sumun hälvenemisestä täysin rauhassa ja hiljaisuudessa jos ei paria ohi lipunutta venettä lasketa. Mahtava paikka, tänne palaan varmasti uudelleen.

Jungfruskär

Matka kohti Jungfruskäriä alkoi Rymättylän Väärämaalta. Matkalla pysähdys Nauvoon ja kaikki tarvittavat tankkaukset kuntoon. Tuuli oli kohtalaisen navakkaa, parhaimmillaan kymmenisen metriä sekunnissa. Tämä nosti jo avonaisilla osuuksilla kohtalaista aallokkoa ja kun se tuli etu/sivupuolelta niin aikamoista pomputtelua oli matkanteko paikoitellen.

Paikoitellen aallokko oli suurempaa, paikoitellen onneksi myös hieman pienempää.

Perillä odotti kuitenkin suojaisa ja hieno satamapaikka joka meidän osalta oli kalliossa retkeilijöitä varten käytössä olleen laiturin vieressä. Sinilevää ei näkynyt pahasta levätilanteesta huolimatta ja uimassa kelpasi käydä. Lämpötila pyöri edelleen kolmessakymmenessä asteessa joten melko hikinen keli saareen tutustumiseen. Luontopolulle lähdettiin kuitenkin tästä huolimatta.

Lehdesniittyjä.

Saarella oli suurehkoja lehdesniittyjä muistuttamassa sen historiasta. Ihmisen apuna näiden kunnossapidossa toimi lauma lehmiä. Luontopolku kulki ensin läpi niittyjen jonka jälkeen siirtyi ensimmäiselle kalliolle jossa oli näkötorni.

Näkymä tornista merelle päin.

Ja lahden pohjukkaan päin.

Tornilta luontopolku jatkui niittyjen läpi ja kiipesi seuraavalle kalliolle. Sieltä löytyi 2000-luvulle asti puolustusvoimien käytössä ollut tykki ja todella jylhät maisemat. Polun alkupäässä oli myös tykki joka oli piilotettu talon sisään. Sieltä ei kuitenkaan avautunut näin hienoja näköaloja.

Näkymä tykin selästä.

Pirunpelto muistuttaa muinaisesta rannasta.

Nykyistä rantaa uljaine horisontteineen.

Kalliolta polku laskeutui rantaan ja palasi jälleen niittyjen läpi alkupisteeseensä. Matkalla näkyi ihmisen vanhojen rakennelmien jäännöksiä muistuttamassa että näinkin karuissa oloissa viljeltiin aikanaan muun muassa perunaa. Itseeni vaikutuksen tekivät jälleen kerran ulkosaariston paikoitellen karut maisemat kallioineen ja saarettomine horisontteineen. Ulkosaaristo vaan on henkeä salpaavan kaunis paikka joka ei ikinä jätä kylmäksi. Kannattaa tutustua jos siihen on mahdollisuus. Itse odotan jo seuraavaa kertaa. Lisää fiilistelyä halukkaille.

Mahtavien jyrkänteiden Repovesi

Repovesi oli kiinnostanut minua  jo pidemmän aikaa. Paikka oli saanut tutuilta kehuja ja lisäksi muutamat silmiini osuneet kuvat näyttivät todella lupaavilta. Ainoana miinuksena monet pitivät ihmispaljoutta. Mutta jos paikka on näin etelässä ja saa paljon kehuja niin taitaa olla väistämätöntä että muutkin sinne keksivät lähteä, joten oikea asenne mukaan retkelle.

Repovedellä metsä ja järvet vuorottelevat.

Tarkoituksena oli kiertää reilun parin kymmen kilomertin mittainen Kaakkurinkierros ja lähtöpaikaksi valittiin Tervajärven pysäköintialue ja sisääntulo. Sieltä suunnaksi otettiin Lojukoski jossa oli tarkoitus viettää ensimmäinen yö.

Ensimmäinen etappi pysäköintialueelta yöpymispaikkaan oli vain reilut kolme kilometriä pitkä. Sen aikana jo kuitekin selvisi mitä tuleman pitää. Maasto oli kohtalaisen haastavaa jyrkkine nousuineen ja laskuineen, eikä lähes kolmenkymmenen asteen helle ainakaan keventänyt rinkka selässä kulkemista. Mutta haastavuus ja lämpötila olivat sivuseikkoja, silmissä avautuvat maisemat olivat mahtavat. Ensimmäisen tunnin aikana oli jo selvää että tälle reissulle kannatti lähteä.

Korkeuserot avasivat hulppeat näkymät yli järvien ja metsien.

Ensimmäinen yöpymispaikka Lojukoskella oli ehkä reissun mukavinta antia. Erittäin rauhallainen paikka jossa oli mukava laittaa ruokaa ja grillailla. Uimaan pääsi helposti ja vesi oli melkeimpä liian lämmintä.

Näkymä Lojukosken rannasta.

Lämmin vesi oli myös melko kirkasta.

Aamuinen näkymä Lojukosken telttapaikalta.

Yöpyminen tapahtui teltassa, koko reitistöllä ei ollut kuin yhteensä kolme laavua. Monien taukopaikkojen yhteydessä oli myös omalla pihapiirillä ja tulistelupaikalla varustettu varauskota. Kaikki taukopaikat olivat erittäin hyvin hoidettuja ja tasaisin välimatkoin sijoitetut kaivot tekivät vaelluksesta melko huoletonta vesihuollon suhteen. Lojukoskelta lähdetiin kulkemaan hieman reittejä soveltaen kohti Olhavaa.

Mustikkaa oli reittien varrella runsaasti ja se antoi mukavan lisän ruokiin.

Näkymä Hauklammenvuorelta yli Hauklammen.

Hauklammenvuorelta reitti laskeutui melko jyrkästi hienoon kalliojyrkänteiden keskellä olevaan kosteikkoon. Tämä oli yksin reitin hienoimpia paikkoja kalliolta valuvan veden ja erilaisten kukkien ja sammalten ympäröidessä. Kallionkoloista kurkkivat käärmeet pitivät aistit valppaina. Jyrkänteiden kuvaamiseen olisit tarvittu vähän laajempaa kuvakulmaa mitä kamera antoi myöden.

Jyrkimmät kohdat oli varustettu portailla.

Suolampi Kirnukankaan laavun vieressä. Pikkulaiturilta uiminnen oli tehty helpoksi.

Kuvassa ilmeisesti kukkahämähäkki, pirteän keltainen kaveri.

Näkymä Olhavanvuorelta.

Olhavanvuoren kohdalla poikettiin varsinaiselta reitiltä ja kuljettiin sekä ruokailtiin ylhäällä kallionlaella. Näkymät jälleen kerran todella komeat. Paikoitellen lappimaista maisemaa, joskin vähän matallemmalla oltiinkin. Toiseksi yöpymispaikaksi valikoitui Karhulahti, joka seki sijaitsi rannalla. Karhulahdessa oli hieman enemmän ihmisiä kun ensimmäissä yöpymispaikassa, muttei kuitenkaan häiritsevän paljoa.

Karhulahti ja ilta-aurinko.

Karhulahdella kylpivät muutkin kuin retkeilijät.

Viimeisenä päivänä kivuttiin vielä kaksi kertaa nauttimaan huimista maisemista. Ensimmäisenä kivuttiin mustalammen vuorelle jossa vielä näkötorniin. Toinen huippu oli Katajavuori. Hiki virtasi taas kolmenkymmen asteen helteessä ja vettä kului. Mahvaa Repovedellä on kuitenkin se että vähän väliä sai heittää rinkan ja vaatteet pois ja pulahtaa uimaan.

Näkymä Mustalamminvuorelta.

Katajavuorella oli mukava lounastaa.

Reitin suosituimmat osat sijaitsivat odotetusti alueen etelä-osassa. Ihmisiä oli toki liikkeellä jonkin verran, mutta pahimmat ryysikset sijoittuvat varmastikin viikonloppuihin. Kaikki ihmiset joiden kanssa oltiin tekemisissä olivat selkeästi hyvällä tuulella, lomafiilis.

Eniten ihmisiä liikkkui Lapinsalmen suunnalla.

Metsän entisöintiä.

Kokonaisuutena voidaan sanoa että erittäin onnistunut reissu. Oikeastaan kaikki meni suunnitelmien mukaan ja mitä suurempia ongelmia ei ollut. Hiertymistä selvisi teipillä ja helteestä juomalla ja uimalla. Itse olin etukäteen hieman huolissani miten kovassa helteessä jaksetaan mutta ilmeisesti reissaajat olivat kovassa kunnossa. Kaikki kuvat pääsee katsomaan täältä.