Lunta ja aurinkoa

Matalalta paistava aurinko ja lumi saavat aikaan hienot varjot.

Lauantaipäivän ulkoilut tälläkin kertaa lähimaastossa, Rauvolanlahden ja Vaarniemen ympäristössä. Lunta, valoa ja kohtuullisen hiljaistakin. Nähtävästi lumi tekee tehtävänsä äänenvaimentajana. Metsäisessä ympäristössä jalan liikkuminen sujui, jäällä olisi ehdottomasti pitänyt olla sukset. Ei voi kun toivoa että pirteät talvikelit jatkuisivat vielä pitkään.

Näkymä Rauvolanlahdelta Pitkäsalmen suuntaan.

Aamupäivän ulkoilut Ruissalossa

Horisontissa meri jäätyy.

Näkymä Kuuvasta Airistolle.

Turkulaisia hemmotellaan Ruissalolla ja varsinkin sen sijainnilla. Sieltä löytyy helposti täysi hiljaisuus ja luonnonrauha. Meri on lähellä ja maisemia kelpaa katsella aina uudelleen ja uudelleen. Toimii erinomaisesti vaikka hieman pidempänä aamulenkkinä, suosittelen.

Kivi ja rantakallio ovat myös saaneet jääpeitteen.

Joutsenet Saaronniemen kärjessä.

Pakkasaamu Teijon Kansallispuistossa

Niin sanottu kuurankukka vaikkei varsinaisesti kyseessä olekkaan kukka.

Ensimmäinen blogitekstini tähän blogiin löytyy melko tarkasti parin vuoden takaa ja silloin otsikossa luki Teijo, kansallispuistoehdokas. Nyt ollaan virallisesti kansallispuiston mailla. Hauska yksityiskohta on, että lämpötila ja keli on lähes kuin toisinto parin vuoden takaa. Tällä kertaa lukemat olivat -21 astetta ja samoissa mentiin silloinkin.

Tuttu Matildan- ja Puolakkajärven yhdistävä oja oli jälleen sula ja kaunis.

Lähdin liikkeelle Mikkossuon parkkipaikalta tutkimaan Maltidanjärven pohjoisrantaa, joka oli minulle vielä tuntematon. Etenin rantaa myöden, pääosin polkua pitkin kohti Väliojaa, jossa pidin ensimmäisen taukoni. Polttopuitakin olisi löytynyt, mutta säästelin vielä grillailua myöhemmäksi. Väliojalta päätin ottaa suunnaksi tutun Teerisaaren laavun.

Kirpeä pakkaskeli piti huolen siitä ettei kulkijoita ollut tungokseksi asti.

Näkymä Teerisaarelta Puolakkajärvelle.

Teerisaaren laavulla paistoin makkarat ja nautin olosta. Kylläpäs kuuma höyryävä nuotiolla grillattu makkara maistuinkin pienen tauon jälkeen! Kauaa ei kuitenkaan paikallaan voinut olla, siitä piti pakkasherra huolen, eikä puita ei viitsinyt turhan takia poltella. Puuhuolto näytti toimivan Teijossa entistäkin paremmin ja muutenkin kaikki paikat olivat hyvässä kunnossa. Opasteviitat polkujen risteyksissä olivat myös uusittu.

Keskellä Puolakkajärveä.

Näkymä Teerisaaren suuntaan.

Paluumatka lempiojan kautta, tälläkin kertaa kannatti pysähtyä ihailemaan pakkasen tekemiä taideteoksia.

Paluumaatkan kuljin pääosin jäällä, väliojaa lukuun ottamatta. Aika rauhassa sai taas kerran olla, muutama kulkija ja yksi porukka suksilla käväisi näköpiirissä. Varmasti vain tilapäinen kovasta pakkasesta johtuva hiljaisempi hetki, kelpasi minulle. Kuinka hyvälle tuulelle ulkoilusta ja savunhajuisista vaatteista voikaan tulla. Muutama lisäkuva täältä.

Jäljet lumessa.

Näkymä Järvenkylän suuntaan.