Nuuksio

Lounastauko kevätauringon lämmössä.

Nuuksion ohi on tullut ajettua vuosien varrella monta kertaa ja vieläpä yleensä kelin ollessa mitä parhain. Tällä kertaa en ajanut ohi ja kelitkin olivat kohdallaan. Ajankohta oli myös hyvä, etelän hiihtolomaviikko oli takanapäin, joten pahin ryntäys oli tapahtunut ja nyt oli rauhallista. Jäljistä pystyi päättelemään kuinka huikea määrä ihmisiä Nuuksiossa parhaimmillaan liikkuu. Luonto ei ehkä ollut täysin koskemattoman näköinen kun joka mahdollisessa paikassa oli kävelty, mutta vastaavasti polut olivat tamppautuneet kovaksi ja olivat helppoja kävellä.

Liikkeelle lähdin Haukkalammelta ja tutustuin lähellä kiertäviin rengasreitteihin hieman soveltaen, järvien jäät auttoivat reittien muokkauksessa. Ensimmäinen positiivinen asia jonka aisti, oli hiljaisuus. Mitään liikenteen melua tai vastaavaa ei korviin kantautunut. Hiljaisuuden rikkoi vai lintujen laulu tai välillä, aika monessakin paikassa puron solina, ääni jota kelpaa kuunnella.

Virtaava vesi loi tunnelmaa monessa eri paikassa.

Mäkisestä maastota avautui näkymiä kauas.

Maasto oli rikkonaista, välillä jyrkkiä nousuja ylös kallioiden päälle, josta taas laskeuduttiin alas järvien rantaan. Se teki kulkemisesta paikoin mielenkiintoista ja hienoja maisemia avautui kallioiden huipuilta järville ja metsiin. Kesäaikaan hienoja näköalapaikkoja oli varmasti paljon enemmän helposti saavutettavissa, nyt pysyttelin lähinnä poluilla.

Pieniä järviä ja lampia riitti metsän keskellä.

Valon ja varjon leikkiä Holma-Saarijärvellä.

Eri reittejä tuli kuljeskeltua noin viisitoista kilometriä päivän aikana ja se oli ihan riittävästi talvisessa metsässä. Nuotio- ja grillauspaikat olivat suureen käyttäjämäärään nähden siistissä kunnossa ja aurinkoisessa säässä kelpasi evästellä. Suomen luontokeskus Haltia oli ollut myös kiinnostava nähdä, mutta se sattui olemaan kiinni. Oikein positiivinen kuva jäi ensimmäisestä vierailustani Nuuksion metsissä. Helppo ymmärtää, miksi paikka on helsinkiläisille kullan arvoinen retkikohde lähellä kaupunkia.

Maisema oli vielä paikoin oikein talvisen näköinen.

Koskeljärvi

Pyhäniemen laavu oli siistissä kunnossa ja polttopuita riitti.

Kevättalvinen päiväretki Koskeljärvelle. Olin käynyt aiemmin järven eteläisemmässä päässä, nyt lähdettiin liikkeelle pohjoispäästä. Heti alussa kävi selväksi, että suksilla täällä olisi pitänyt olla liikkeellä. Lunta järven jäällä oli sopivasti hiihtämiseen, metsässä liian vähän.

Auringonvaloa metsän siimeksessä.

Kevyttä pakkaslunta puolukanvarvulla.

Makkarat paistettiin Pyhäniemen laavulla mukavassa nollakelissä. Laavu ympäristöineen oli siistin näköinen ja paikka vaikutti rauhalliselta hiihtäjiä lukuun ottamatta. Paikalliselta mieheltä saatiin mielenkiintoista tietoa järvestä ja sen historiasta. Menomatka kuljettiin metsässä ja poluilla, paluumatka jäällä. Muutama lisäkuva löytyy täältä.

Matkalla jään yli.