Kurjenrahka kesäkuussa

Tupasvilla heilui tuulessa.

Karpalot olivat täydessä kukassa.

Kesäkuun alku oli loistava hetki palata tuttuun Kurjenrahkan suomaisemaan. Edellisestä käynnistä olikin vierähtänyt jo tovi, joten intoa riitti. Mitään suurta tungosta ei lähtöpaikalla Kurjenpesän parkkipaikalla ollut, sää taisi olla monille liian viileä kun lämpötila oli vain noin 15 astetta - erittäin sopiva metsässä kulkevalle siis. Suunnaksi valikoitui edestakainen matka Töykkälän laavulle.

Alkumatkasta kelpasi ihailla tupasvilloja ja muutekin kukassa olevaa suota, ajoitus retkelle oli onnistunut. Reittiosuus kohti Töykkälää oli alkumatkan jälkeen merkattu suljetuksi huonojen pitkosten takia, mutta jatkoin kuitenkin matkaa. Lämmin loppukevät oli kuivattanut reittiä niin paljon, etteivät rikkinäiset pitkospuut haitanneet kulkemista ainakaan päiväretkeläisen varusteissa. Eteneminen oli kohtuu helppoa.

Suopursut kukkivat edelleen.

Vesisade saapuu horisontista.

Sää oli vaihteleva ja matkalle osui pieniä vesikuuroja, kovaa tuulta ja aurinkoa vuorotellen. Ainut miinuspuoli oli, että ohikulkevalta tieltä kantautui alkumatkasta liikenteen ääniä. Tuulen suunnalla oli varmasti iso vaikutus tähän. Äänet kuitenkin katosivat matkan edetessä ja lintujen laulu sekä käen kukkuminen ottivat pian äänimaailman hallintaan.

Muurahaiskeossa pisti silmään siivekkäiden yksilöiden suuri määrä.

Sammaleet nauttivat kosteudesta ja auringonpaisteesta.

Töykkälän laavulla oli ruokatauko mukavassa auringonpaisteessa ja sen jälkeen paluu kohti lähtöpistettä. Sää muuttui aurinkoisemmaksi vaikka välillä tulikin edelleen vesikuuroja. Kostea luonto oli upeaa katsottavaa kun aurinko valaisi sitä heti sateen jälkeen. Kulkeminen muuttui jo todella lämpimäksi pienestä tuulesta huolimatta.

Sateen jälkeen suo näytti laajan värimaailmansa.

Kyykäärme nautiskelee auringon lämmöstä pitkosten reunalla.

Lämmin ja kesäinen näkymä reitistöltä.

Onnistuneen päiväretken kaikki kuvat näet täältä.