Högland - Saaristomeren kansallispuisto

Navakkaa tuulta ja auringonpaistetta.

Höglandin huipulta aukeaa mahtava näköala.

Elokuun puolessa välissä veneen keula suuntautui kohti Paraisten portin ulkopuolella olevaa Höglandin saarta.
Paraisten suunnasta tultaessa väylä on melko suojaisa kovemmallakin tuulella. Vasta Paraisten portista ulos tultaessa alkaa yleensä keinuminen, mutta kansallispuiston saariryhmä tulee nopeasti vastaan.

Saarelta löytyy kätevä laituri johon on helppo tulla. Laituri on väylän vieressä, mutta suurimmat peräaallot eivät siihen osu. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että osa aalloista tulee perille asti. Edellisestä käynnistä saarella oli vierähtänyt pari vuosikymmentä aikaa, joten ihan kaikkea ei enää paikasta muistanut. Pienempänä siellä tuli vierailtua useaan kertaan vanhempien kanssa.

Lampaat hoitivat maisemaa

Sammaleet ja auringonsäteet saivat aikaan taideteoksen.

Luontopolun portaita oli uusittu aivan hiljattain.

Saaren kiertää hyvin merkattu luontopolku. Polku kiipeää kalliota ylös huipulle, josta aukeavat mahtavat näkymät lounais-länsi akselille. Itse olin unohtanut kuinka hieno näköala huipulta oli ja yllätys oli huikea. Näköalan varmistaa huipulla sijaitseva näköalatorni. Huipulta luontopolku laskeutuu alas metsään ja palaa rantoja pitkin takaisin lähtöpisteeseen.

Pikku saaret suojaavat satamapaikkaa takana kulkevalta väylältä.

Lampaiden kelpasi syödä ilta-auringon loisteessa.

Satamalahden niityllä saa myös telttailla ja siihen löytyykin hyvät tasaiset paikat. Lisäksi paikalta löytyy grillauspaikka ja puucee. Lahti on matalarantainen ja hyvä paikka uida hiekkapohjineen. Siihen on myös helppo tulla pienellä veneellä tai vaikkapa kanootilla.

Grillauspaikka ja puukatos.

Matala lahti houkuttelee uimaan.

Auringonlaskua kelpasi ihastella grillauspaikalta.

Saarella kelpasi viettää pari yötä ja nauttia maisemista sekä rauhallisuudesta. Muitakin veneitä paikalla toki käväisi mutta yöpyjiä oli melko vähän. Yksi pienempi venekunta oli yötä ja pari henkeä nukkui teltassa yhden yön paikalla olo aikanamme. Koulujen alkaminen näkyi hyvin liikkeellä olevien veneiden määrässä. Loput kuvat voi katsoa täältä.

Hossa - Kokalmuksen kierros ja Ölkyn ähkäisy

Näkymä Lipposensalmen laavulta, ruoka-aika lähestyy.

Lipposensalmen laavu ja laskeva aurinko.

Saavuin Hossaan suoraan Etelä-Konnevedeltä ja ensin pitkin käydä luontokeskuksella ostamassa kartta ja tankkaamassa juomavedet. Luontokeskuksesta suuntasin Kokalmuksen kierrokselle. Liikkeelle lähdin Pitkähoiluan parkkipaikalta myötäpäivään reittiä kiertäen. Ukkonen jyrisi ja musta pilvi näytti uhkaavalta, mutta loppuen lopuksi se ei osunut reitin varrelle. Reitin alkuosa kulki hyvin tasaisessa hiekkaisessa maastossa, eteneminen oli erittäin helppoa ja se olikin tarkoitettu myös pyöräreitiksi.

Ensimmäinen vastaan tullut laavu oli Lipposensalmen laavu. Päätin jäädä siihen yöksi koska oli jo myöhä ja laavu oli mukavasti tyhjillään. Laavulta aukesi hienot näkymät sopivasti seljenneeseen iltaan. Laavulla oli muuten hyvä nukkua, mutta hyttysiä paikalla riitti melkoisen runsaasti ja ne pakottivatkin lopulta nukkumaan korvatulpat päässä. Uni jäi hieman vähälle mutta eipä se luonnossa paljoa haittaa.

Sadekuuro aamulla.

Hossan kyltit olivat rautaisia ja mielestäni tyylikkäitä ruostuessaan.

Aamulla nukuin hieman pidempään ja kesken aamiaisen saapui pari kansallispuiston miestä veneellä laavulle. He olivat tulleet tekemään puukatokseen uutta kattoa. Leppoisia miehiä, laittoivat ensin nokipannukahvit tulille ja sitten moottorisahat käymään. Hyvä etteivät tulleet kukonlaulun aikaan. Aamiaisen jälkeen matka jatkui edelleen myötäpäivään reittiä kiertäen.

Maastossa oli myös palanut jossain vaiheessa.

Reitti oli helppokulkuista ja kulki rantaviivoja myötäillen.

Maasto oli edelleen tasaista, hiekkaista ja helppokulkuista. Vastaan tuli muutamia ihmisiä ja myös poroja oli liikkeellä. Kokalmuksen laavu oli sekin hienossa paikassa ja tuli vastaan pian lähdön jälkeen. Vaikea olisi mennä sanomaan kumpi edellä mainituista laavuista oli hienommassa paikassa.

Hiekkarantaa.

Kokalmuksen laavu.

Kesä oli parhaimmillaan reitin varrella.

Olin päättänyt että varsinainen ruokailu olisi Muikkupuron laavulla. Päässäni olin kuvitellut matkan jotenkin hieman lyhyemmäksi ja jossain kohtaa se alkoi tuntua kohtuu raskaalta. Kesken matkaa ukkoskuuro yllätti kulkijan. Vettä tuli jonkin verran, mutta jyrinä oli mahtavaa ja muutamia kunnon salaman leiskauksiakin osui kohdalle. Oli hienoa päästä kokemaan tämäkin luonnonnäytös näin läheltä pitkästä aikaa. Ukkonen antoi lisäpuhtia matkan tekoon.

Reitti kulki hiekkaisen harjun huipulla jossa kohdalle osui ukkoskuuro.

Pieni sade ei paljoa haitannut.

Muikkupuron laavulle saapuessa oli kova nälkä. Ukkoset olivat ohi ja poutaisessa säässä oli mukava syödä hyvin sekä keitellä kahvit kaikessa rauhassa. Purossa vesi virtasi voimakkaasti. Ruokailun jälkeen suuntasin lähtöpisteeseen, jossa oli tarkoitus mennä uimaan. Juuri kun saavuin rannan tuntumaan, niin taivas repesi ja kylmää vettä alkoi tulla niskaan. Uimiset jäivät tällä erää väliin.

Muikkupuron laavu.

Matkalle osunut ukkospilvi auringonpaisteessa.

Seuraavaksi otin suunnan kohti Julma-Ölkkyä. Sen verran täytyy mainita, että automatka päätieltä Julma-Ölkylle johtavaa hiekkatietä oli melkoista ryskytystä vaikka ajoi todella hiljaa. Hiekkatie oli aika luokattomassa kunnossa, kuoppainen ja epätasainen.

Näkymä Ölkyn ähkäisyn lähtöpisteestä sateen jälkeen.

Rakeita oli tullut taivaan täydeltä

Lähdin kiertämään Ölkyn ähkäisyä vastapäivään. Kerrankin kävi tuuri, sillä reitillä oli tullut aivan hetki sitten noin puolen tunnin rankka ukkoskuuro. Vettä ja rakeita oli tullut todella lujaa, osa rakeista oli vielä melko kookkaita. Vastaan tulijat olivatkin tuskastuneen näköisiä ja kaikki vaatteet litimärkinä.

Rakeita, aurinkoa ja jyrkänteitä.

Ölkyn ähkäisyn jyrkänteiltä oli mahtavat näkymät.

Polut olivat melko liukkaita veden ja rakeiden takia. Lisäksi osassa virtasi puro kun rakeet sulivat kovaa vauhtia lämpimässä auringonpaisteessa. Eteneminen rinkka selässä olikin aika hidasta ja paikoin raskasta. Polku kulki välillä lähellä jyrkänteen reunaa, joten oli parempi edetä varovasti.

Ilta-aurinko ja täysin tyyni ja hiljainen sää sateen jälkeen.

Vesi virtasi sateen jäljiltä alas rinteitä.

Taukopaikalla. Jyrkänteen huipulla kelpasi ihailla maisemia.

Hiki virtasi kuumassa auringonpaisteessa kulkiessa. Puolimatkassa tuli vastaan Ölkyn ylitys, aivan uusi riippusilta kanjonin yli. Sinne oli kuitenkin ensin laskeuduttava pitkän matkaa. Reitti oli vielä kesken ja siitä varoiteltiin erinäisin kyltein.

Alhaalla häämötti uusi riippusilta.

Alaspäin mentiin todella jyrkästi keskeneräistä reittiä.

Alaspäin laskeutuminen rinkka selässä oli syytä tehdä varovasti. Laskeutuminen oli ainakin tuolla hetkellä todella vaativa, varsinkin aivan yläpäässä. Paikalle oli kuitenkin rakennettu kätevät kierreportaat pahimpaan kohtaan ja kivistä oli jyrkänteeseen muurattu portaan tapaiset. Koko ajan köysistä tai kaiteesta kiinni pitäen laskeutuminen onnistui hyvin.

Kanjonijärven rannalla.

Näkymää keskeltä riippusiltaa Ölkynperän suuntaan.

Sillan ylityksen jälkeen kavuttiin jälleen ylös rinnettä ja ylös päästyään olikin viimeistään selvää mistä nimi Ölkyn ähkäisy oli tullut. Jatkoin kohti Ölkynperää jossa aioin yöpyä. Hiki oli kova ja nyt voi sanoa että ensi kertaa Hossassa hyttysiä oli paljon.

Taikametsä.

Rinteet alkoivat pikku hiljaa muutta loivemmiksi.

Vähitellen alkoi Ölkynperä häämöttää.

Loppumatka ölkyn perälle oli hieman tuskainen, mahdollisesti hieman huonosti nukuttu yö alkoi painaa jaloissa. Itikat kiusasivat ja kaiken kruunasi uudelleen alkanut vesisade. Polku kaipasi joihinkin kosteimpiin paikkoihin pitkospuita. Märimmissä kohdissa se olikin lähtenyt rönsyilemään, kun kulkijat olivat koittaneet pysyä kuivin jaloin. Itse onnistuin yhdessä kohtaa uppoamaan polvia myöden mutaan. Sekunnin murto-osan kävikin mielessä vaihtaa harrastusta.

Ölkynperän laavu - leiri pystyssä.

Ölkynperällä sai olla täysin eristyksissä ulkomaailmasta.

Varusteiden kuivattelua.

Ölkyn perälle päästyäni laitoin tulet nuotioon ja sitten alkoi ruokailu. Sadekin loppui sopivasti ja retkeily näyttikin taas parhaita puoliaan. Mikään ei saa tulla liian helpolla jotta siitä nauttisi kunnolla. Seuraava yön olin päättänyt nukkua teltassa hyttysiltä suojassa. Valinta oli hyvä ja nukuin todella hyvin ja pitkään. Aamulla olikin huippufiilis.

Aamukahvin tuoksua ja makua ei voita mikään.

Laavu on kiva jättää parempaan kuntoon kuin mitä se on ollut tullessa.

Paluumatkalle lähdin eri reittiä kuin mitä olin tullut. Alkumatka kuljettiin metsässä kunnes saavuttiin Ölkynhaaraan, jossa reitti nousi takaisin ylös jyrkänteen reunalle. Itse valitsin ns. uuden reitin joka oli ilmeisesti metsäisempi vaihtoehto.

Riippusillan ylitys takana.

Riippusilta kuvattuna toiselta puolen kanjonia kuin mitä aikaisemmassa kuvassa.

Ylitin riippusillan vielä toistamiseen ja näin palasin sillalta lähtöpisteeseen eri reittiä kuin mitä tulin. Ölkyn ähkäisystä muodostui näin ollen kahdeksikon muotoinen kierros. Itse tykkäsin enemmän tulomatkan maisemista, vaikka kiva jyrkänteet oli nähdä vastarannaltakin. Erittäin hieno paikka, kannattaa ehdottomasti käydä jos Hossaan suuntaa.

Kokalmuksen kierroksen ja Ölkyn ähkäisyn kaikki kuvat voit katosa täältä.

Etelä-Konnevesi

Selkeästi kansallipuistomaisemaa.

Etelä-Konnevesi toivotti retkeilijän tervetulleeksi mukavan lämpimässä ilta-auringon paisteessa. Retkeilyn nousevasta suosiosta kertoi jälleen tupaten täynnä oleva parkkipaikka. Tuurilla vapautui yksi paikka kuin tilauksesta. Parkkipaikalta oli noin kilometrin pätkä varsinaiselle reitistölle, jossa aukesivat heti hienot maisemat. Kolmen vuoren vaellus sai alkaa.

Kalajanvuoren jyrkkää seinämää.

Enonrannan maisemia.

Melkein heti kävi selväksi, ettei reitti ollut kaikista kevyimmästä päästä varsinkaan rinkka selässä. Hiki virtasi muutenkin lämpimässä kesäillassa. Polut olivat aika uuden oloisia, joissain paikoissa hieman epämääräisiä ja hakivat vielä paikkaansa. Kansallispuiston tapaan kaipasivat ehkä hieman porrasta tai muuta vastaavaa helpottamaan kulkua ja varsinkin estämään maaston vääränlaista kulumista.

Enonrannassa pysähdyin paistamaan makkaraa välipalaksi jo valmiilla tulilla. Paikalla oli komea venelaituri poijuineen ja kotalaavu sekä puuvaja/wc. Mukavan tuntuinen paikka, tosin teltoille ei paljon ollut tilaa ja se aiheuttikin hämmennystä yöpymään saapuneiden keskuudessa. Itse jatkoin matkaa ruoan jälkeen eteenpäin.

Vieläkin kaduttaa miksen käynyt uimassa kuvan paikassa.

Rinkka nauttimassa ilta-auringosta.

Leppoisaa ja lämmintä näkymää Konnevedelle.

Reitiltä avautui hienoja rantamaisemia. Sen jälkeen se lähti nousemaan kohti Loukkuvuorta, josta oli komeat näkymät seurata auringonlaskua. Sieltä laskeuduttiin Keskilahdelle jossa yöpyminen teltassa. Täällä oli onneksi tilaa teltoille, joita olikin paikalla useampi. Paikalla oli myös tulentekopaikka sekä puuvaja/wc ja auringon laskettua parvi hyttysiä.

Pikkuhiljaa rinnettä ylöspäin kohti hienoja näkymiä.

Auringonlaskua Loukkuvorella.

Seuraavana aamuna tuli nukuttua melko pitkään ja juuri kun aamiainen oli nautittu ja kamat saatu kasaan alkoi sataa. Kerrankin hyvä ajoitus. Sadesuojat esiin ja viimeiselle etapille kohti lähtöpistettä. Matka oli melko hikinen ja märkä, onneksi automatkalla seuraavaan kohteeseen ehtisi hyvin kuivattelemaan sen mitä oli kastunut.

Pilvet enteilivät sadetta.

Pian taivas repesikin.

Sateisesta säästä huolimata reitille mahtui hienoja paikkoja.

Paluumatkalla oli tarkoitus kiivetä vielä Kalajanvuorelle, mutta se jäi sateen vuoksi väliin. Kaiken kaikkiaan uudesta kansallispuistosta jäi hyvä fiilis, hienoja maisemia. Ehkäpä vielä paremmin paikka avautuisi melomalla kuin pelkästään maastossa vaeltamalla. Loputkin kuvat voi käydä katsomassa täältä.