Viimeisiä viedään

Majakkaranta näkyy horisontissa

Lemunaukko

Koko viikon jatkuneet plussakelit ja vesisade sulattivat sopivasti lumet jään päältä ja yöllä parin asteen pakkanen hoiti loput. Lauantai aamuna jään pinta oli tasainen ja luistelukeli mitä parhain. Lämmin ja lähes tyyni keli kruunasi homman. Liikkeelle Uittamolta tuttuja jäitä pitkin. Vastaan tulleilta luistelijoilta sai mukavasti opastusta mistä pääsi etenemään parhaiten. Opastusta tuli jälleen suomeksi ja englanniksi. Talvenaikana olikin käynyt selväksi, että retkiluistelemaan tultiin Suomeen usein kauempaakin.

Rantojen tuntumassa jäätynyttä sulamisvettä oli selkeästi enemmän kuin keskemmällä.

Näkymää Vapparnille Paraisten suuntaan.

Paikoitellen sulamisvedet eivät olleet jäätyneet niin hyvin, että kestivät luistelijaa. Tästä johtuen kovaa vauhtia ei viitsinyt pitää, ettei tulisi ikäviä kaatumisia. Retkestä tulikin enemmän hiljalleen ja kevyesti liukumista lämpimässä säässä ja eväiden nauttimista. Ihmetystä herätti, kuinka lähelle pilkkijöiden kaloja ruokailemaan saapuneet merikotkat luistelijan päästivät. Vapparnin alkupäässä käännös takaisin, eteenpäin olisi päässyt rantojen läheisyydessä luistellen.

Sulamisvesiin uppoava luistin pysähtyy kuin seinään.

Iltaluistelut Rymättylässä

Luistelu ei onnistunut kunnolla ensimmäisten kilometrien aikana.

Hänninaukolla luistin kulki jo mukavasti.

Alkuillan luistelut Rymättylässä ja lähtöpaikkana Röölän ranta. Jälkikäteen arvioituna lähtöpaikka oli huono, ensimmäiset kilometrit menivät osin kävellen ja osin rämpien luistimet jalassa. Jää oli epätaisaista ja lunta oli paikoin liikaa. Vasta Hänninaukkoa lähestyttäessä jää alkoi olla kunnolla luistelukelpoista.

Aurinko laskee saarten taa.

Ensimmäistä kertaa jäillä oleva pääsi heti nauttimaan auringonlaskusta.

Tuuliolosuhteet olivat melko mukavat, menomatkalla pientä vastatuulta. Se ei kuitenkaan menoa haitannut kun tiesi että takaisinpäin pääsisikin melko kevyesti. Maisemat ja auringonlasku oli maaginen, sitä kelpasi ihastella ja nautiskella eväitä. Sileimmät jäät puuttuivat tällä hetkellä, mutta hyvin kulki luistin silti. Ainoastaan paluumatka Röölään oli tuskainen, hiki lensi ja lopussa alkoi olla aika hapoilla. Tämänkin kun ottaa urheilun kannalta niin ihan mukava reissu. Lisäkuvia täältä.

Myötätuulessa luistin kulkee.

Sininen hetki.

Retkiluistelua Airistolla

Luodon kärjessä evästauolla.

Railot olivat jo osittain sulia.

Ensin liikkeelle lähtö Uittamolta kohti Vapparnia. Kuusistonsalmen kohdalla jäällä oli kuitenkin niin paljon lunta, ettei pitemmälle viitsinyt lähteä. Nautiskellen takaisin lähtöpisteeseen ja uusi lähtö jo hyväksi lähtöpaikaksi todetusta Airiston hotellin rannasta.

Ropollista ja sileää jäätä vuoron perään.

Loistokasta maisemaa ja luistelukeliä.

Airistolla jää oli hieman ropollisempaa kuin edelliskerralla. Pienellä mutkittelulla löytyi kuitenkin täysin sileää jäätä ja eteneminen oli köykästä pienestä sivutuulesta huolimatta. Aurinkoisessa ja tuulensuojaisissa rannoissa kelpasi nautiskella kevätauringon lämmöstä sekä mahtavasta hiljaisuudesta.

Länsiviitta oli saanut kokea jäiden voimaa.

Jäiden liikkumisen ja lämpimän sään seurauksena oli syntynyt tuuliavantoja.

 Paluumatkalla tuuli oli enemmän myötäinen ja lähtöpisteeseen kelpasikin luistella kevyesti ja välillä kovaakin vauhtia. Onnistunut päivä jäällä tälläkin kertaa. Muutama lisäkuva täältä.

Paraisten ja Nauvon välinen lautta.

Sileää jäätä parhaimmillaan.

Rymättylän sileillä jäillä

Yhteysalus murtaa itselleen tilaa liikkua jäissä.

Sileää jäätä ja aurinkoa.

Täysin tuuleton hetki kauniissa maisemassa.

Retkiluistelukohteeksi valittiin Rymättylän alueen jäät. Vinkkiä alueesta tuli muilta luistelijoilta sekä omalta pilkkireissulta edeltävältä viikonlopulta. Ensin lähdettiin liikkeelle Haapalan yhteysalusrannasta. Aluksi lähdettiin yhteysalusväylän pohjoispuolelle, mutta siellä tuli nopeasti lumi vastaan. Palattiin lähtöpisteeseen ja vaihdettiin lähtöpaikkaa. Nyt löytyi ranta, josta aukesivat lähes heti sileät jäät eikä väyläkään estänyt etenemistä.

Railo auringonpaisteessa kertoi jäiden voimasta.

Uskomattoman sileää teräsjäätä.

Jäätaidetta.

Keväinen ja saaren suojassa tyyni keli helli luistelijoita ja taukoa pidettiin auringonpaisteesta nautiskellen. Matka sujui melko vaivatta, pieni myötäinen tuuli teki etenemisestä todella vaivatonta. Eteenpäin meni lähes itsestään.

Kokoonpanossa oli mukana myös yksi nastoilla varustettu polkupyörä.

Hyvin jäässä olleet railot oli helppo ylittää.

Luistelua taianomaisessa maisemassa oli voinut jatkaa vaikka loputtomiin, mutta takaisinkin oli palattava. Takaisin tullessa Hännin- ja Ruotsalaisenaukolla vastainen tuuli tuntui yllättävän raskaalta. Hyväkuntoinen porukka jaksoi kuitenkin helposti perille asti. Toisessa kauempaa tulleessa luisteluporukassa näkyi todellisia hyytymisen merkkejä. Kaikki kuvat täältä.

Retkiluistinten testailua Airistolla

Tällä kertaa viitta mentiin väärältä puolelta.

Jäätynyt railo katoaa horisonttiin.

Peili sileä pinta oli jopa välillä liiankin liukas.

Ensimmäistä kertaa testaamassa retkiluistimia jääradan ulkopuolella ja vitsit miten siistiä! Kokemusta ei yhtään haitannut peilisileä jää Airistolla. Airiston hotellilta luistelua Erikvallaa kohti. Menomatkalla ei kaikessa innoissaan edes huomattu pienen pientä vastatuulta.

Pitkään haaveissa ollut harrastus sai täydellisen alun.

Koko muukin ryhmä nautiskeli kokemuksesta.

Takaisinpäin luistellessa tulomatkan pienen vastaisen huomasin paremmin. Luistin kulki lähes mitään tekemättä ja meno oli todella liukasta. Halutessaan vauhdin sai kelattua todella kovaksi. Välillä oli kuitenkin pysähdyttävä nauttimaan huikeista maisemista.

Airisto oli myös laivojen käytössä.