Syysretki Teijoon

Vihreää ja keltaista.

Lokakuun alku ja luvassa oli puolipilvinen ja vähäsateinen viikonloppu. Lämpötilan ennustettiin pysyvän öisin plussan puolella ja päivällä se olisi kymmen asteen tuntumassa riipppuen siitä paistaisiko aurinko. Omissa toiveissa olisi ollut lämpötilan laskeminen pakkaselle yöaikaan mutta kaikkea ei voi saada.

Jonkinlaista maaruskaa oli havaittavissa.. .

Ensimäisenä iltana saavuin Teerisaaren laavulle. Laavulla ei ollut ketään ja päätin jäädä siihen yöksi. Olin varautunut myös teltalla siltä varalta että laavulla olisi tungosta. Laavun tuntumassa käytiinkiin kääntymässä pari kertaa, mutta ilmeisesti iltanuotio ja penkille levautettu rinkka sai käviät jatkamaan seuraavalle yöpymispaikalle.

Perjantai rentoutumista Teerisaaren laavulla, kelpo näkymä.

Lopulta ainoa mitä näkyi oli nuotio.

Laavulla olikin mukava yöpyä koska ilma oli todella kostea ja maa märkä sateen jäljilta. Lisäksi yöllä suolta laskeutui sankka sumu ja teltassa olisi ollut aamulla todella kosteat oltavat. Laavulta sen sijaan oli mahtavaa herätä keittelemään aamukahvia ja valmistautumaan vaelluspäivään.

Aamu valkeni sumuisena mutta kauniina.

Märät pitkospuut pitivät mielen valppaana.

Teerisaarelta suuntasin kohti Nenustaa kiertäen Punassuon kautta. Luontoon.fi sivustolla oli maininta että Punassuon pitkospuut olisivat paikoin erittäin huonossa kunnossa. Päätin kuitenkin ottaa riskin, pientä jännistystä reissuun. Pitkospuut olivatkin paikoin irtonaisia ja liukkaina aiheuttivat hieman tasapainoilua. Suurempi ongelma itselleni oli kuitenkin se että pitkospuut olivat lähes kasvillisuuden peitossa joka ylettyi välillä yli lantion korkeudelle. Suolta päästyäni olivatkin kengät ja housut lämpimärkiä.

Punassuolta löytyi myös nimensä veroista värimaailmaa.

Pysähdyin ruokailemaan Nenustannokalle josta oli varsin mukavat näköalat. Lisäksi sain vaihdettua hieman kuivempaa vaatetta päälle vaikkakin kengät eivät tauon aikana juurikaan kuivanneet. Täydellä vatsalla ja hieman kuivemmilla vaatteilla oli kuitenkin mukava jatkaa matkaa kohti Sahajärveä ja Kalasuntin laavua johon kulku tapahtuisi soutuveneellä.

Nenustan nokalta avautui kohtalainen näköala.

Metsän entisöintiä.

Näkymä Hamarinjävelle.

Sahajärvelle saapuessani sää parani jatkuvasti ja syysaurinko lämmitti mukavasti. Kaikki kolme soutuvenettä olivat paikalla joten ainakin toistaiseksi näytti ettei suurta ryntäystä Kalasuntin laavulle olisi. Ilta oli kuitenkin vasta nuori.

Soutumatka Kalasuntin laavulle oli lyhyt mutta sitäkin mahtavampi. Sahajärvi oli peilityyni, ympärillä avautui ruskan värittämä maisema ja aurinko paistoi. Suorastaan taianomainen hetki, niin kaunista ja hiljaista.

Tyyni Sahajärvi soutuveneestä kuvattuna.

Itse Kalasuntin saari oli myös todella kaunis ja sieltä aukesivat mahtavat näkymät Sahajärvelle. Laavu tulentekopaikkoineen oli pienen lahden pohjukassa. Laavu oli siistissä kunnossa ja sinne oli mukava tulla. Myös puuhuolto oli kunossa kuten kaikkialla muuallakin jossa oli tulentekopaikkoja.

Veneellä pääsi aivan laavun viereen.

Ruskaa auringon valaisemana.

Kalasuntin rantakalliolla kelpasi istuskella ja nauttia maisemista. Hetken ajan harkitsin uimaan menemistä mutta päätin jättää sen toiseen kertaan, vaikka ilma olikin melko lämmin. Kumma kyllä sain olla myös täällä täysin rauhassa vaikka paikka oli näin hieno ja aurinkoinen sää kruunasi kaiken.

Näkymää rantakallioilta.

Auringonlaskua kelpasi katsella.

Kun aamulla heräsin laavulta olin todella hyvin levännyt ja täynnä energiaa. Näin hyvin ei nuku kyllä missään sisätiloissa. Oli mahtavaa lähteä paluumatkalle, täydellisesti onnistunut reissu. Vettä olisi voinut olla mukana enemmäkin, sitä kului melko lailla kun ilma oli näin lämmin. Teijon retkeilyauleelle täydet pisteet, kaikki oli kunnossa ja palvelu ystävällistä. Paluumatkalla mukaan tarttui vielä suuri pussillinen suppilovahveroita täydentämään reissun onnistumista.