Etelä-Konnevesi

Selkeästi kansallipuistomaisemaa.

Etelä-Konnevesi toivotti retkeilijän tervetulleeksi mukavan lämpimässä ilta-auringon paisteessa. Retkeilyn nousevasta suosiosta kertoi jälleen tupaten täynnä oleva parkkipaikka. Tuurilla vapautui yksi paikka kuin tilauksesta. Parkkipaikalta oli noin kilometrin pätkä varsinaiselle reitistölle, jossa aukesivat heti hienot maisemat. Kolmen vuoren vaellus sai alkaa.

Kalajanvuoren jyrkkää seinämää.

Enonrannan maisemia.

Melkein heti kävi selväksi, ettei reitti ollut kaikista kevyimmästä päästä varsinkaan rinkka selässä. Hiki virtasi muutenkin lämpimässä kesäillassa. Polut olivat aika uuden oloisia, joissain paikoissa hieman epämääräisiä ja hakivat vielä paikkaansa. Kansallispuiston tapaan kaipasivat ehkä hieman porrasta tai muuta vastaavaa helpottamaan kulkua ja varsinkin estämään maaston vääränlaista kulumista.

Enonrannassa pysähdyin paistamaan makkaraa välipalaksi jo valmiilla tulilla. Paikalla oli komea venelaituri poijuineen ja kotalaavu sekä puuvaja/wc. Mukavan tuntuinen paikka, tosin teltoille ei paljon ollut tilaa ja se aiheuttikin hämmennystä yöpymään saapuneiden keskuudessa. Itse jatkoin matkaa ruoan jälkeen eteenpäin.

Vieläkin kaduttaa miksen käynyt uimassa kuvan paikassa.

Rinkka nauttimassa ilta-auringosta.

Leppoisaa ja lämmintä näkymää Konnevedelle.

Reitiltä avautui hienoja rantamaisemia. Sen jälkeen se lähti nousemaan kohti Loukkuvuorta, josta oli komeat näkymät seurata auringonlaskua. Sieltä laskeuduttiin Keskilahdelle jossa yöpyminen teltassa. Täällä oli onneksi tilaa teltoille, joita olikin paikalla useampi. Paikalla oli myös tulentekopaikka sekä puuvaja/wc ja auringon laskettua parvi hyttysiä.

Pikkuhiljaa rinnettä ylöspäin kohti hienoja näkymiä.

Auringonlaskua Loukkuvorella.

Seuraavana aamuna tuli nukuttua melko pitkään ja juuri kun aamiainen oli nautittu ja kamat saatu kasaan alkoi sataa. Kerrankin hyvä ajoitus. Sadesuojat esiin ja viimeiselle etapille kohti lähtöpistettä. Matka oli melko hikinen ja märkä, onneksi automatkalla seuraavaan kohteeseen ehtisi hyvin kuivattelemaan sen mitä oli kastunut.

Pilvet enteilivät sadetta.

Pian taivas repesikin.

Sateisesta säästä huolimata reitille mahtui hienoja paikkoja.

Paluumatkalla oli tarkoitus kiivetä vielä Kalajanvuorelle, mutta se jäi sateen vuoksi väliin. Kaiken kaikkiaan uudesta kansallispuistosta jäi hyvä fiilis, hienoja maisemia. Ehkäpä vielä paremmin paikka avautuisi melomalla kuin pelkästään maastossa vaeltamalla. Loputkin kuvat voi käydä katsomassa täältä.