Sandön - hiekkaa ja aurinkoa

Näkymä Sandön pitkältä sivulta kohti etelää.

Luvassa oli lämmintä ja kaunista säätä, ehkäpä viimeisen kerran kuluvana kesänä. Lisäksi vietettiin perinteistä muinaistulien yötä, joten oli mahdollisuus nähdä erilaisia kokkoja ja tulia. Suunnaksi päätettiin ottaa Saaristomeren Kansallispuistoon kuuluva Sandön mataline rantoineen.

Merikaali viihtyy hiekkarannoilla.

Vedenkorkeuden ollessa alhaalla rantautuminen ja ankkurinlasku tapahtui kahlaamalla, hauska kokemus tämäkin. Alhaisessa vedenkorkeudessa oli se hyvä puoli, että normaalisti vedenrajassa tai usein pinnan allakin jatkuvat hiekkasärkät olivat nyt kulkukelpoisia.

Itään päin kurkottava hiekkasärkkä saaresta päin kuvattuna.

Hiekkasärkkä sukeltaa jyrkästi mereen aivan yhtäkkiä, kuten lähellä näkyvä itäviitta kertoo.

Hiekkasärkän päästä oli hulppeat maisemat.

Saaren maasto oli muuten aika tasainen ja hiekkapohjaista mäntymetsää, jossa oli helppo kulkea. Tasaiselle alustalle sai myös teltan pystyyn helpolla. Kaunein osuus saaresta olivat kuitenkin sen rannat erilaisine kasveineen.

Tunnistatko kuvan kasvin?

Viimeisiä auringonsäteitä puiden lomasta.

Päivän saarella kruunasi upea ilta ja horisonttiin laskeva aurinko, joka sai aikaan todella hienon värien näytelmän. Kuvia olisi voinut ottaa loputtoman paljon. Pääsimme kulkemaan myös normaalisti veden alla olevaa hiekkasärkkää Tallörenin saarelle. Pois tullessa vesi oli noussut hieman, joten tavallisissa kengissä kulkijat joutuivat riisumaan kenkänsä ja kahlaamaan matalassa vedessä.

Kuva on otettu Tallörenin rannalta.

Hiljaisuus ja aurinko laskeuituvat samaan aikaan.

Muinaistulia saarelta ei pahemmin näkynyt sen sijainnin vuoksi, mutta tämän asian korvasi sattumalta reissulle ajoittunut mahtavan kirkas täysikuu. Kuun valossa kelpasi grillailla makkaraa ja katsella maisemia ja tähtiä. Salpausselän harjumuodostelmaan kuuluva Sandön on erittäin suositeltava retkikohde mahtavine maisemineen.

Kuun siltaa.