Seitsemisen taikametsässä

Alkumatkan polkua metsän siimeksessä.

Kuusissa oli todella paljon kuusensuopursuruoste-nimistä sienitautia.

Elokuun alku ja edessä pari yötä Seitsemisen kansallispuistossa, rinkan painosta päätellen edessä olisi viikon reissu. Liikkeelle lähtö Seitsemisen luontokeskuksen pihasta. Ennen liikkeelle lähtöä autoin nuoren tyttösen matkaan luontokeskuksen parkkipaikalta, hänen autonsa akku oli tyhjentynyt metsäretken aikana. Päivän hyvä työ oli tehty. Alkumatka oli hieman tuskainen, hyttysiä riitti ja kantapää hankautui heti rikki, kiitos huonojen ja kuluneiden kenkien. Joka tapauksessa nautin heti täysillä päästyäni liikkeelle, pelkästään jo metsän tuoksu aiheutti hyvää oloa.

Mahtavia sammalmättäitä.

Ensimmäiseksi yöpymispaikaksi olin valinnut Haukilammen. Matkan aikana onnistuin tiputtamaan lakkini ja ei auttanut kuin palata etsimään sitä. Onni onnettomuudessa, se ei ollut pudonnut kovinkaan pitkän matkan päähän. Sen verran aikaa erinäisiin säätöihin kuitenkin meni, että juuri ennen saapumista Haukilammelle taivas repesi ja teltanpystytys tapahtui vesisateessa. Illaksi suunniteltu makkaranpaisto siirtyi seuraavaan iltaan. Lopulta kuitenkin tyytyväisenä viinilasi kädessä ja katselin maisemia teltan oviaukosta sateen ropistessa teltan kattoon.

Haukilampi.

Hämämähäkki...

Aamulla tutustuin Haukilammen ympäristöön ja nautin runsaan aamupalan ennen liikkeelle lähtöä. Sää oli selkenemään päin ja fiilikset korkealla. Tarkoitus oli suunnata Koveron perinnetilan kautta kohti Multiharjua.

Pannukahvi kuuluu aamun kohokohtiin.

Teltan alta paljastui suurikokoinen yövieras.

Perinnetilalla olivat korjaustyöt käynnissä ja pikaisen katselmuksen jälkeen jatkoinkin heti matkaani kohti Multiharjua. Sen aarnimetsä oli todella mahtava näky, etenkin kun se vielä sijaitsi harjulla muuta maastoa ylempänä. Suomessa on aivan liian vähän pitkään luonnontilassa säilyneitä ikimetsiä, varsinkin eteläisemmässä Suomessa. Vanhat puut ja osittain metsäpalossa palaneet rungot olivat todella vaikuttava näky. Tässä oli todellakin sitä taikametsäfiilistä.

Aarnimetsäalueelle saapuessa puusto alkoi vanheta.

Aarnimetsän kelot olivat komeita.

Multiharjulta matka jatkui Jokiristin kautta kohti Saari- ja Kirkas-Soljasta. Tällä osuudella sain myös jälleen vettä niskaani ja välillä olikin aika kostean hikinen tunnelma. Onneksi kesä sen pian kuivasi minkä kasteli. Veden solina loi mukavan tunnelman kun reitti sivusi Seitsemisen jokea.

Seitsemisenjoki.

Majava asusti Seitsemisenjoella.

Majavan tekemää taidetta.

Majava oli kaatanut puita pesänsä lähimaastossa todella paljon. Olisi ollut aivan huikeaa nähdä se puunkaato hommissa, sen verta isoja puita se oli kaatanut. Harmi vain ettei metsuria näkynyt ja en malttanut jäädä odottamaan josko se näyttäytyisi.

Saari-Soljanen oli mukava paikka pitää taukoa.

Ruoka maistui ja aurinko lämmitti pilvien lomasta.

Ennen seuraavaa pidempää vaellusta ostoslistalla olivat kunnon vaelluskengät.

Soljasten ympäristö soineen ja järvineen oli todella hieno paikka. Jälkeenpäin jäi harmittamaan etten käynyt uimassa. Seuraavassa yöpymispaikassa ranta olikin niin matala, ettei sinne tehnyt mieli lähteä ensin kahlaamaan päästääkseen tarpeeksi syviin uintivesiin.

Erikoinen sieni, joka kaiken lisäksi liikkui.

Lumpeiden valtakunta.

Kirkas-Soljanen ja auringonpaiste.

Soljasilta suuntasin kohti Liesjärveä, jossa aioin yöpyä toisen yön. Matka oli kaksijakoinen, osittain helppokulkuista vanhaa metsätienpohjaa, osittain umpeenkasvanutta polkua ja liukkaita pitkoksia. Umpeenkasvanut osuus alkoi jo tuntua hieman tuskaiselta, väsymyksen painaessa kulkijaa. Väsynyt tai ei, osuus kaipasi jonkinlaista huoltoa tai polun uudelleen sijoittamista.

Erilaisia sieniä ja muita vastaavia riitti Seitsemisessä loputtomiin.

Oma suosikkikuvani reitinvarrelta.

Liesjärvelle päästyäni olin aivan loppu matkan jäljiltä. Laavulle oli kerennyt ulkomaalainen pariskunta ja yöpyminen tapahtui jälleen teltassa. Teltalle löytyi helposti paikka ja nuotiopaikka tarjosi paljon hienommat maisemat kuin mitä laavulta avautui. Täytyy sanoa, että kyllä ruoka, punaviini ja makkara maistui rankan päivän päätteeksi. Ilta menikin nuotiolla fiilistellen.

Nuotio palamaan ja eikun rentoutumaan.

Näkymä Liesjärvelle.

Viimeisenä päivänä kuljin Liesjärveltä Pitkäjärven kautta takaisin Kulomäelle, lähtöpisteeseen. Osuus oli melko helppokulkuinen ja eteni pääosin metsässä, käväisten välillä suolla ja järvien rannassa. Poikkesin myös tutkimassa Pitkäjärven eräkämpän miljöötä.

Mustikat olivat parhaimmillaan.

Jokin Sinisiipi kanervankukissa.

Muurahaiset olivat saaneet kunnon saaliin.

Loppumatkassa kuljettiin läheltä paria asumusta ja reitti kulki yksityisiltä mailta hakkuuaukion läpi. Se hieman läsäytti tunnelmaa, mutta viimeinen taukopaikka Isolla Kivijärvellä oli sitäkin hienompi ja hakkuut unohtuivat saman tien. Nuotiopaikka oli todella hienossa paikassa ja se suorastaan huusi seurakseen leiriytymispaikkaa ja laavua. Kyllä siinä kelpasi reissun viimeinen ruokatauko pitää ja juoda kahvit auringonpaisteessa.

Metsän siimeksestä saavuttiin Isolle Kivijärvelle.

Näkymä Ison Kivijärven nuotiopaikalta.

Seitseminen tarjosi hienon läpileikkauksen suomalaiseen luontoon, aarnimetsä, suot ja harjut metsineen järvimaisemia tietenkään unohtamatta. Erityisesti vaikutuksen teki aarnimetsäalue sekä Soljasten ympäristö. Välillä lievä rämpiminen pusikoissa hyttysten keskellä tuskastutti, täytynee mennä lappiin virkistämään muistia, mitä tarkoittaa kun hyttysiä on paljon. Vastapainoksi todella rehevät sammalmetsät lukuisine ennen näkemättömine sienineen ja valtavat määrät sammakoita ja muita pikkueläviä tarjosivat paljon nähtävää. Eipä Seitsemisestäkään ole turhaan kansallispuistoa tehty, suosittelen. Todella mieleen painuva kokemus. Lisää kuvia voi katsella täältä.